Alumiiniteollisuuden koneräätäli

Muistoja kahden sukupolven takaa

Kotkassa, 21.9.1994

kuva Kaarlo TorisevastaIsoisä kuoli uskossa ylösnousemukseen, kesällä 1956. Muistokivi seisoo Liedon hautausmaalla todistajana. Oheinen valkokuva on otettu hänen ollessaan 25-vuotias reserviläinen tsaarin armeijassa. Kolme vuotta hän palveli vieraalla maalla. Hän oli torpparin poika Kaarlo Toriseva. Kiukaisten pitäjän Torisevan kylän, Torisevan talosta. Aikaisempi sukunimi oli Torell, joka ilmenee hänen veljensä historiikistä Punkalaitumen historiassa.

Perustettuaan oman perheen Maria Johanna Juholan kanssa, joka oli jäänyt leskeksi Kiukaisten Paneliassa, muuttivat he Köyliön, Vuorenmaan kylään. He ostivat Koivisto-nimisen maatilan, johonka Kaarlo rakensi talon, mikä vieläkin on siellä käytössä. Siihen aikaan oli tapana käyttää sukunimeä talon nimen mukaan ja näin se muuttui nimeksi Koivisto.

1920-luvulla tuli muutto Auraan, josta isoisä osti Koivula-nimisen maatilan. Vielä samalla vuosikymmenellä tuli muutto Lietoon, josta isoisä osti Ketolan kylästä, Keskitalo-nimisen maatilan. 1930-luvun alussa, pulavuosina, pienen velan takia, takaajat keinottelivat talon itselleen. Siitä jäi vain muutama hehtaari maata. Tilan nimeksi tuli Vallerinta, jossa allekirjoittanut on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa ja varttunut miehuuteen saakka.

Isovanhemmat olivat kokoajan mukana. Heidän vaikutuksensa oli hyvin tärkeä lapsiin ja lapsenlapsiin. Se ulottuu ikuisuuteen saakka. He olivat hartaita uskovaisia, Länsi-Suomen rukoilevaisia. Jokaisen päivänsä he aloittivat polvirukousella. Ruuan he siunasivat ja päivittäin lukivat Jumalan sanaa ja lauloivat hengellisiä lauluja. Päivän päätteeksi oli polvirukoukset. Tämä oli kotimme ilmapiiri, josta hengellinen perintömme on lähtöisin.

Vanhuudessaan isoisä sairastui virtsarakon syöpään. Elämänsä viimeiset kuukaudet hän vietti Liedon vanhainkodissa. Liedon seurakunnan kappalainen Eskola oli hänen vuoteensa vierellä lähdön hetkellä. Hänen todistuksensa oli hyvin erikoinen. “En ole koskaan nähnyt noin hurskasta lähtöä.” Lausunto kuvastaa jotakin siitä elämästä, johon isoisä sai siirtyä. Maahan, josta kipu ja sairaus on poissa.

Isoäiti eli vielä pitkään tämän jälkeen. Hän nukkui pois kotonaan Littoisten Järvelän keittiön sohvassa 97-vuotiaana. Viimeiset viikot hän vain nukkui ja siirtyi hiljaa ikuisuuteen. Tässä lyhyesti muistelmani isovanhemmistani.

Isoisäni sukujuuria tutkittaessa on löytynyt jäljet Saksaan ja edelleen Irlantiin. Suomeen muuttaessaan sukunimi on ollut Thorell, joka viittaa juutalaiseen syntyperään. Göteborgissa asuu tällä nimellä ihmisiä. Matkareitti kulki Ruotsin kautta 1700-luvulla Suomeen.

Saksassa käydessäni tapasin siellä merikapteenin, joka muistutti minua kovasti pikkuserkkujani Isontalon suvusta. Punakka, punatukkainen ja lähtöisin Irlannista. Asuu nykyisin Loga-nimisessä kaupungissa luoteis-Saksassa.

Oheinen ote Punkalaitumen kunnan historiasta, kertoo jotakin sen ajan tavoista ja hengestä, jota isoisä edusti. Olkoon se muistuttamassa meitä, tämän sukupolven edustajia, siitä vakaasta asenteesta, joka heillä oli ja siunatkoon se vielä tuleviakin sukupolvia.

Jorma Koivisto

Kirjoittaja on Rami Koiviston isoisän veli, eli edellä kerrottu isoisä on isoisän isoisä.